Hiekkalaatikko odottaa kesää

Kävin Varsinais-Suomessa kutsuttuna päivällisvieraana, vanha työkaverini järjesti tapaamisen. Huomasin huvituksekseni istuvani kolmen maahanmuuttajanaisen kanssa samassa pöydässä ainoana suomalaisena. Puhuimme puolet ajasta suomea ja puolet englantia. Ystäväni tarjosi iranilaista minttulammasta sahramiriisillä ja vadelmatorttua.

Koko päivän paistoi aurinko ja sain ihania, joskin vähän surumielisiä kuvia vanhempieni luota. Leikit ovat jääneet odottamaan seuraavaa kesää. Nyt on edessä vain pimeää ja märkää.

Lehdet keltaiset

Käytiin keskustassa ruokatorilla ihmettelemässä pizzakojun pitkää jonoa ja syömässä nepalilaista ruokaa. Autolle mennessä pojat olivat vähän lehtisotaa. Junnu sai lehtikasan sisällä nenäänsä jonkin kovan köntin.

Alimman kuvan parvekkeelta vähän karannut huonekasvi huvitti.

Muistutus

Meinaa aina vähän unohtua, niin kirjoitin sitten (liitutussilla) seinään.

Ruskaretki

Teki mieli lähteä töiden jälkeen metsään, jossa en ole ollut aikoihin. Kun asuimme keskustassa ja minulla oli vain porokoira, kävimme siellä usein. Ilmeisesti tarpeeksi usein, koska porokoira johdatti meitä varmoin ottein polkuja pitkin - sellaisiakin, joita en olisi itse enää osannut valita.

Tässä parivaljakko poseeraa mättäiden seassa.

Kauhukakarasta on tullut äidin kulta <3

Seikkailu lillumäellä

Aurinko paistoi ja lähdettiin kaikki seikkailuretkelle. Löydettiin pinnasta lilluva hiekkakasa, jossa uskallettiin koirienkin vähän spurttailla. Paikassa kaikui ja junnu tykkäsi heitellä alarinteeseen kiviä. Läheiseen metsään oli dumpattu vaikka mitä sohvakalustosta lähtien...