Lomaviikkoni huipentui hyvän työntekijän tyypilliseen lomaflunssaan, joka ei olisi voinut tulla juuri huonompaan aikaan. Perjantaina oli organisaatiokäyttäytymisen kurssin viimeinen luento ja lauantaina kaikkien ryhmien esitykset. Heitin panadolit kitusiin kumpanakin päivänä ja sorruin jopa kahviin ja kaakaoon. Onneksi ryhmäni muut jäsenet hölöttivät niin pitkään, ettei minun tarvinnut sanoa jopa mitään.
Vaikka aiheemme on mielenkiintoinen, ryhmätyöstä ei ole tullut oikein jees-fiilistä. Esimerkkinä lauantain lounas, jolloin ryhmän muut neljä jäsentä menivät neljän hengen pöytään ja minä en siihen enää mahtunut. En oikein tiedä mitä aikuiset ihmiset ajattelevat noin tehdessään. Meidän pitäisi tehdä yhdessä vielä 20 sivua pitkä raportti aiheesta, ja motivaationi on vähän heikohko.
Sunnuntai ollaankin oltu laiskoina. Isäntä, joka ei ole ihan täydessä terässä hänkään, käytti sentään vähän koiria ulkona ja teki meille hyvää ruokaa, mutta muuten pelasimme
Syberiaa. Saimme ensimmäisen pelin pelattua läpi ja aloitimme toisen. Seikkailupelit ovat ihan lemppareitani: parhaimmillaan hienoja maisemia, mielenkiintoinen juoni ja sopivan vaikeita pulmia ratkottavaksi omaan tahtiin.
Blue Helena on muuten se drinkki, joka piti entiselle laulajatähdelle Helena Romanskille sekoittaa, jotta hän saisi äänensä takaisin. Näin se tehtiin pelissä: 1 osa votkaa, 1 osa sinistä curacaota, hunajaa, limettiä ja jääpaloja. Ja katsos, sellainen näyttää olevan oikeastikin
olemassa!
P.S. Hahah, eikös olekin hienosti sävyjen mukaan stailattu kuva myynnissä olevasta junnun vanhasta
maastotoppapuvusta: