Valtaajat

Olen jostain syystä säästänyt junnun vanhoja rattaita. Tiistaina tuli tuttavan kanssa puhetta, että hänen ystäväpiirinsä on suuressa määrin jakautumassa ja rattaiden tarpeessa. Kaivoin kapineet ullakolta, putsasin ja jätin esille.

No, ketkäs siihen heti muuttivatkaan:

Paniikkituholainen

Tällaista jälkeä syntyy, kun koira parka pelkää ukkosta ja muita sen kaltaisia ääniä, ja lennosto harjoittelee ilmatilassa. Karkuun on päästävä ja äkkiä.
 

Tällainen tämä tuholainen on normaalisti <3

Lumihiutaleet

Junnu oli oppinut koulussa tai eftiksessä leikkaamaan taitetusta paperista lumihiutaleita. Hyvin ylpeänä aikaansaannoksistaan hän esitteli nämä hiutaleet ja ilahtui, kun laitoin ne olohuoneen ikkunaan.

Tänään tuli sitten sitä kauan odotettua oikeaakin lunta, tosin Antti-myrskyn kera. Helsingissä sitä on ilmeisesti tullut vähän enemmänkin kuin tarvis.

Alkemistina

Kirjoittelinkin täällä aiemmin siitä hieman huvittavasta avoimen yliopiston kurssistani ja erityisesti ryhmäläisistä. Ajattelin tänään avautua raportista, joka meidän on kirjoitettava saadaksemme kurssin läpi.

Tarkoituksena siis olisi saada tuotettua yhdessä noin 20 sivua pitkä selvitys, analyysi ja pohdinta tieteellisen kirjoituksen muodossa lukemistamme artikkeleista.

Ryhmäläisillämme on tunnetusti kova kiire koko ajan, eivätkä he oikeastaan ehtisi osallistua raportin tekemiseen, mutta kaikki ovat kuitenkin raapustaneet kasaan oman henkilökohtaisen raporttinsa omista artikkeleistaan lähdeluetteloineen kaikkineen.

Sanomattakin on selvää, ettei näiden tekstien yhdistäminen sujuvaksi yhtenäiseksi raportiksi onnistu ihan vain laittamalla ne peräkkäin. Miksi käyttää kallista aikaa ja vaivaa kirjoittamalla teksti, jota ei voi käyttää??

Keskustelu aiheesta käydään satunnaisten sähköpostiviestien välityksellä. Joku tekee jotain, ja joku toinen sitten jotain ihan muuta.

Minäkin olen kantanut korteni kekoon tässä epäryhmätyössä. Olen yrittänyt järjestellä teksteistä leikkaamiani pätkiä sopivien otsikoiden alle ja saada niistä aikaan jotain järkevää, mutta punaista lankaa ei vain löydy. Ureasta ei kultaa tule vaikka miten tislaisi... Työn pituus ylittää nyt jo maksimin, enkä ole kirjoittanut omista artikkeleistani vielä sanaakaan.

Turhaumaani rajoittaa vain se ihana ajatus, ettei minun TARVITSE saada kurssista yhtään opintopistettä. Olen omat oppimistavoitteeni jo saavuttanut.

"Tiedon luominen organisaatiossa edellyttää aiemman tiedon tai informaation lisäksi ihmisten välistä vuorovaikutusta sekä oivaltamista. Uutta tietoa syntyy, kun yksilöt jakavat tietoaan muiden kanssa, jotka puolestaan yhdistävät sitä omaan tietoonsa."

Muutakin luopumista

Viikonlopun suunnitelmissa oli päästä jonkin verran turhasta eroon. Olinkin juuri sitä tekemässä, kun kävi tämä hiiriepisodi :(

Aivan mahalaskuksi ei karsiminen jäänyt, vaan löysin paljon joutavaa kaapintäytettä.

Keittiövälinelaatikko oli organisatorinen katastrofi. Nyt se odottaa vain parin laatikonjakajan hankkimista.

Pois!

Kävin läpi myös pohjattoman kulmakaapin, josta löytyi mm. liian monta valkoista kulhoa, söpö oranssi retrorasia jonka kanssa olisi tehnyt mieli mennä eväsretkelle ("Se on vain muovipurkki!!1", sanoin itselleni varsin topakasti) ja liian pieniä piirakkavuokia. Meillä tehdään aina isoja piirakoita kun tehdään.

Kaivoin yläkaapista korin, jossa oli milloinkahan-tätä-on-viimeksi-käytetty-vedenkeitin ja duplikaattisähkövatkain, ne saivat lähtöpassit.

Siirsin yläkaappiin muutamia hyvin harvoin tarvittavia tavaroita kulmakaapista, jonne ilmaantui jotenkin tyhjä takakulma. Sain sinne kertakäyttöastioita sisältävän laatikon, joka ei enää mahtunut ylös. Milloin ihmiset käyttävät kertakäyttöastioita? Nuo säästettiin juhlistamme, "jos joskus tarvitsee". Emme ole tarvinneet, kun ei ole nuotioretkillä käyty.

Junnun paitakorista löytyi vielä pieneksi jääneitä vaatteita. Nyt on piippu ladattu ja täräytän satsin kiertoon!