Todiste

Nyt on Suomen Facebookissa vanhojen valokuvien viikko. Löysin joskus laatikoita siivotessani tällaisen valokuvakortin, jonka on minulle lähettänyt ilmeisesti vanha kuvataidekerhon opettajani, josta en kyllä muista mitään. Kuva on todiste siitä, että olen joskus maalannut oikean öljyväritaulun!

Taulusta tuli itse asiassa ihan hyvä, joskaan en juuri nyt keksi missä se majailee, ehkä vanhempieni luona? Opettaja keksi sille nimen Punainen maalausteline. Kuvassa ei sitä telinettä ole näemmä vielä maalattukaan taustalle!

Nainen piilottaa digiboksin

Meillä on nuo digilaitteet pistetty nyt vain kaapiston päälle. Ei haluttu turhaan laittaa taustalevyihin reikiä, kun telkkarinkatselu siirtyy kuitenkin jossain vaiheessa viereiseen huoneeseen.

Muut laitteet ovat mustia, mutta Elisa Viihteen mukana tullut digiboksi on... sinivalkoinen. ARGH.

Mitä tekee nainen? Pussittaa sen vanhaan pesupussiin! Ilma vaihtuu hyvin edelleen mutta sinisyys on onnistuneesti häivytetty.

Laatikkoleikkiä

Edellisessä viestissä mainitsin ne yli jääneet mutta ehjät vetolaatikot. Kokeilin koota niistä tornin, ja sehän olikin hauska.

Tein siis pikku tornin itselleni yöpöydäksi. Korkeampi pitäisi jo ruuvata seinään, ja tätäkin pitäisi vähän nipistää yhteen.

Mitäpä jäljelle jääneille kolmelle lootalle?
Silmäni osuivat tähän takanreunan kauhistukseen. Muovilaatikko on ajan saatossa ja järjestysinnon pyörteissä vajentunut vanhoista shampoopulloista ja mistä lie, ja se olikin jo melkein tyhjä. Siis miksi se on tuossa vielä?

Ta-daa, sain kaikki säästämisen arvoiset tungettua kolmeen laatikkoon! Ylimmässä esteettisesti tamppari ja tuhkapussi. Olkoon nyt, kun niitä kuitenkin käytetään ainakin kerran viikossa. Hanskankuivaimenkaan ei tarvitse nyt keikkua kasan ylimpänä.

CD-tornin täytöstä tyhjeni kuusi pahvilootaa. Mitäs niihin laittaisi?

Kynttilät saivat paremman paikan kaapin päältä. Ne ovat miehen koulussa tekemässä työkalupakissa (jos en lootan olemusta ole väärin ymmärtänyt). Alla pikku hiiroset, joista toinen näkyy olevan hereillä <3

Se on seinässä kii

Purin tänään toisen valkoisen olkkarissa olleen laatikoston alkutekijöihinsä, kun se oli rikki. Siitä tulee hyviä polttopuita. (Poltettavaa olisi paljon muutakin, kun isäntä vaan laittaisi päreiksi.) Laatikkoja olisi kuusi ja niille olisi kiva keksiä jotain uusiokäyttöä.

Kiinnitin myös rohkeasti uuden cd-hyllykön seinään, kun löysin tauhkan seasta siihen kuuluvan kulmaraudan. Olikin takana oleva kaapin seinä tiiviimpää tavaraa kuin muissa seinissä oleva käsiin mureneva kipsilevy, en meinannut saada ruuvia millään uppoamaan.

Osa levyistä on jo paikoillaan. Kaikenlaista hassua musiikkia meillä onkin. Ja levyjä, jotka olen ihan unohtanut niiden piileskellessä pimeissä laatikoissa - nyt voin soitella niitä milloin vain. Kaikkea ei nimittäin ole vielä muutettu mp3-tiedostoiksi, ja muutenkin minusta on kivempaa soittaa fyysistä levyä.

Tässä yksi takavuosien hittikappale, joka löytyi laatikon uumenista:

Siemeniä ja manteleita

Joskus, aika harvoin, narahtaa se kotiäitivaihde päälle ja touhuan keittiössä. Ja otan nykytyyliin tietenkin tuotoksista kuvia :D

Allaolevat on tehty tällä reseptillä. En vielä maistanut, paitsi nuolin tietty taikina- ja kuorrutekulhot.