Tuleva terassialue tulee olemaan hitusen isompi kuin vanha patio, joten sivusta piti kaivella ylös vanhoja kivilaattoja. Laitoin ne tuohon askelkiviksi odottelemaan uutta elämää. Astuin jo yhden päälle niin että se keikkasi ja raapaisi nilkkaan, mokoma.
Varsinaisten laajennostöiden osalta saimme aikaan yhden tutkintakuopan. Hiekka-alueen vierestä pitäisi kaivaa maata pois ja laittaa siihen puolisen kuutiota uutta hiekkaa.
Saniaiset rynnnistävät keväisin mullan alta ihan uskomatonta vauhtia. Joskus voisi tehdä sellaisen timelapse-elokuvan, ottaa yhden kuvan päivässä ja toistaa filmi normaalivauhtia. Tulisi hauska.
Kukkapenkkini vieressä kasvaa minimaalisia luonnonkukkia! Eihän näitä henno edes nyppiä pois.
Nam, jollekulle on maistunut luumupuun lehti.
Vuorimännyn alainen autiomaa. Mitähän tähän rinteeseen keksisi? Isäntä uhkailee kaataa koko männyn. Minusta se on hauska, vähän kuin noidan kämmen.
Jonkun pienen metsästysmaatko tässä ovat vaiko jonkun tuholaisen verkko? Tämä antiviherpeukalo ei tiedä.
Villiviinin nopeus ihmetyttää yhtä lailla. Joka syksy se hylkää hyvät tuuheat kasvustonsa ja jättää ne meidän revittäväksemme ja putsattavaksemme. Keväällä se nousee taas ja kasvaa miltei silmissä. Ihme kasvi.
Tämä on väristä huolimatta basilikaa. Violetti muunnos oli minulle ihan uusi ilmestys, mutta hyvältä se silti maistuu.
Tällaisen kesäkuvan sain terveisinä junnun isältä. Hän on laittanut lapsiraukan jäätymään järveen! Tai eipä taida järvivesi tosiaankaan enää kylmää olla, sen verran hellettä pitänyt... Minulle tosin vesi on tarpeeksi lämmintä yhdessä tietyssä pienessä järvessä kun lämpöä on ollut tarpeeksi monta viikkoa. Muuten kualen.
