Herättiin tänään junnun kanssa vähän liian myöhään. Pikaisen aamupalan jälkeen kahmittiin auto täyteen laatikoita ja ajettiin mökille. Tavoitteena oli ainakin lyhentää verhot ja myös järjestää pari laatikkoa ja hyllyä jos mahdollista.
Porokoiranen lähti taas ilohaukun saattelemana juoksemaan mökkitietä pitkin. Se loikkii kuin gaselli, jaksaisi varmasti juosta vaikka kymmenen kilometriä yhtä kevyesti. Sillä on juoksijan sielu ja jalat. Toinen rontti juoksee kyllä muttei samalla riemulla. (Huomautus huolestuneille: koirien perässä ajetaan koirien vauhtia eikä vastaantulijoista ole pelkoa.)
Sain verhot lyhennettyä harsimalla, mutta siihen kului odotettua enemmän aikaa. Koneella ne olisivat lyhenneet muutamassa minuutissa, mutta nyt tuhrasin varmaan puolitoista tuntia neljään verhoon. Lopputulos oli hyvä ja verhot ovat ainakin minun mieleeni, katsotaan mitä porukat huomenna sanovat!
(Ovat ilmeisimmin käyneet täällä vakoilemassa, koska tuli viesti jostain valkoisesta päiväpeitosta jonka voivat tuoda mukanaan kun huomenna menevät sinne!)
Saimme vähän järjestettyä työkalulaatikkoa ja yhtä yläkaappia. Ruuvit ja naulat ovat nyt junnun käsien jäljiltä hienosti lokerikossa ja pienissä purkeissa. Lelut laitettiin pahvilaatikosta lelulaatikkoon ja hieno rekka jätettiin näkyville. Pari pahvilaatikkoa on vielä jäljellä, täytyy syventyä niihin ajan kanssa.
Kaappikuvasta näkyy hyllyjen luonnollinen olotila (ylähylly) ja tyttären yritykset vähän organiseerata (alemmat hyllyt).
Tässä on pikku pukuhuone. Valkoiset seinät ja ruudullinen verho, eikö vain? Tuo vaaleanpunainen saunan ovi on hellyttävä :) Se on toiselta puolelta vaaleanvihreä.
Ihan kommelluksitta emme säästyneet. Olin jo tyhjentänyt tuvan omista kasseistamme ja lukinnut mökin oven, ja kävin vielä huussissa. Huussin ovi on alkanut vähän roikkua ja sitä pitää kovasti työntää ja potkia että sen saa ihan kiinni ja hakaan. Huussin porras olikin irtonainen ja kun siinä nojailin oveen, niin se lähti altani kuin rullalauta ja oikea käsivarteni naarmautui punamultaseinää vasten. Sain kunnon palkeenkielenkin kyynärpäähän. Huuhdoin sen järvivedellä ja painelin paperilla pahimpia samalla kun pakkasimme kiireessä autoa (piti ehtiä jalkapalloharjoituksiin tunnin ajomatkan päähän) ja junnu kuivaili tihkuvia veripisaroita ajon aikana. Kyynärpää tuntui saavan aika kolauksen muutenkin kuin haavan muodossa, siinä on sellainen vähän jäykkä ja turvonnut olo. Eiköhän se siitä. Enemmän ärsyttää tämä ikinuha, joka saisi jo väistyä juhannuksen tieltä!
***
I+kid drove to the cottage today. Didn't have much time, but managed to shorten the curtains and organise a couple of drawers and a cupboard. Welcome midsummer! I suffered a small injury trying to close the outdoors toilet door, slipped on the step and scratched my elbow against the wall. Ouch!
