Turun linnassa visiteeraaminen on ollut suunnitelmissa jo usean vuoden. Opiskelin Turussa ja linna oli minulle tuttu, mutta siippa ja jälkikasvu eivät olleet sitä nähneet. Aukko sivistyksessä oli ehdottomasti paikattava, ja onnistuimmekin saapumaan paikalle kerrankin niin, ettei satanut. Linnan tienoilla on nimittäin käyty aiemminkin, mutta aina kaatosateessa. (Ei sillä että se liittyisi käymättömyyteen, onpa vain ollut huvittava yhteensattuma.) Velikin liittyi joukkoon, hänen edellinen käyntinsä oli tapahtunut yläasteella.
Junnu huomasi pian että linnan seinissä oli paljon hyllyjä ja lokeroita. Pieni ihminen mahtui melkein jokaiseen :)
Ihan koko näyttelyä emme ehtineet läpi, esilinna jäi näkemättä, koska meillä oli kiire jalkapallomatsiin (taas). En oikein tiedä miten tässä on näin käynyt, että olen ollut tänä kesänä jo vaikka miten monessa futisottelussa.
Olisipa muuten kiva, jos ihmiset vähän lämpenisivät noissa otteluissa. Nyt kaikki vain tuijottavat ja hurraavat vain jos maali tulee. Mitään kannustusta ei kuule muualta kuin huutosakista. Tylsää! Junnun nappulaliigan otteluissakin on enemmän säpinää :)
