Paluu Pekingiin

Tänne sitä taas tuli päädyttyä, Kahden Kuun blogin maisemiin. Tosin tällä kertaa vain yksin ja vain kahdeksi viikoksi. Ei Peking ole hirveästi ehtinyt muuttua, joten tunteet olivat omituisesti työmatkan ja vanhojen kotikulmien muistelumatkan välissä.

Heti alkuun pääsin muistelmakierroksen alkuun, kun taksi ei lähtenytkään lentokentältä luulemaani reittiä hotellille, vaan ajoikin eri poikkikadulle. Juuri samaiselle, mikä kulkee kevään asuntolan ohi. Olin näkevinäni moottoritien kaiteiden yli vanhan hotellin, mutta ainakin silloin ikkunasta näkynyt savupiippu pomppasi tarpeeksi korkealle kuvaa varten.

Tornia tuli katseltua kaksi kuukautta

Hotelli on tällä kertaa sama kuin ihan ensimmäisellä matkalla. Yhden kehän lähempänä keskustaa, mutta ikävästi metrovaihtoyhteyden päässä. Joten loppujen lopuksi taitaa nykyisestä asumuksesta kestää kauemmin päästä keskustaan kuin mitä suoraan ykköslinjaa pitkin olisi päässyt. Oman mausteensa tuo myös kielitaidon puute ja ettei M ole mukana pelastamassa. Metrokortinkin sain vasta toisella yrittämällä, mutta ensimmäisen yrityksen laitan kyllä virkailijan piikkiin: tämä kun ei viitsinyt edes yrittää kuunnella mitä ihmiset sanovat.

Vapaita päiviä on tällä kertaa vain neljä, joten kovinkaan paljoa ei niiden aikana kerkiä näkemään. Lisäksi pitää tavata kaikki vanhat tutut. Onneksi perusnähtävyydet tuli kierrettyä jo keväällä, jolloin niiden näkemiseen ei ole tällä kertaa erityistä tarvetta. Arkipäivät kuluvat samaan malliin töissä. Hotellilla aamiaiselle klo 7.30, bussille 8.25 ja paluu hotellille 19.00. Sen jälkeen onkin pikaisen ruoan aika, nukkumaan ja sitten aloitetaan alusta.

Ensimmäisenä viikonloppuna kolusin kirjakauppoja etsiessäni kiinan oppikirjaa, joka oli lopulta vaihtanut nimeä. Ei ihme ettei löytynyt. Tulipa samalla kierrettyä kaupunkia ja nähtyä Xidan, missä muu porukka vietti keväällä useammankin päivän. Kirja löytyi sitten lopulta Wangfujingiltä. Samalla piti käydä tarkistamassa tuttu ruokapaikka. Suomeen mukana tullut ruokakortti kelpasi vieläkin ja annos oli edelleen maistuva. Sen verran olivat saaneet tuotekehitystä aikaiseksi, että aikaisemmin mukana tulleiden tikkujen kanssa oli nyt samaan pakettiin laitettu lusikka ja kosteuspyyhe.

Tuttu Food Republic ateria

Sunnuntai menikin sitten tuttujen kanssa ruokaillessa. Paikallinen hot pot -kulttuuri on kyllä hauska idea. Vähän kuin suomalainen keitto, mihin laitetaan jatkuvasti lisää tavaraa ja mistä saa luvan kanssa kalastella parhaat palaset itselleen. Paloja nimittäin riittää. Jostakin syystä paikalliset tilaavat järjestäen reilut puoli kiloa lihaa per nuppi ja siihen vielä muut lisukkeet päälle. Uutena erikoisuutena näkyi tähteiden saaminen mukaan muovirasioissa, mikä oli ilahduttava muutos.

Hot pot lisukkeita...

Muutenkaan ei täällä tarvitse kuolla nälkään. Hotellin viereisestä kauppakeskuksesta nimittäin löytyi tuttuja liikkeitä! Food Republic oli meidän Wangfujingin suosikkipaikkamme, eikä konseptin laajeneminen niin yllättänyt. Mutta aivan sen vieressä oli valkosipulinuudelipaikka Perinteiset Tunteet, Autenttinen Maku, mikä pelasti monta sairaspäivää keväällä. Lisäksi junnun suosikki Yippin pitäisi olla korttelin päässä toisessa keskuksessa, mutta en ole vielä löytänyt sitä. Wedomet puuttuvat tältä suunnalta, mutta onneksi muistakin on löytynyt portugalilaisia munakaspiiraita.

Punainen syksy

Koirakahvilan syysretkellä

Sain kutsun tulla mukaan paikallisen koirakahvilan syysretkelle ja tietysti sitten syömään kahvilaherkkuja. Pakkohan se oli mukaan lähteä, kun ilmakin oli mieletön.

Kuuma tuli ja koiratkin katosivat!

Pienin retkeilijä

MindTrek 2013

Oktoberfest-hepat ravintola Plevnan edustalla

Naisia tarvitaan lisää teknologia-aloille

Sisäkuva Siperiasta

Olin tiistaina ja keskiviikkona kuuntelemassa ARea 13 - ja MindTrek-tapahtumien esityksiä Teknologiayrittäjyyspäivien nimissä. En ole teknologiayrittäjä, mutta olen teknologiasta kiinnostunut yrittäjä, ja totta vie ei tarvinnut pettyä sisältöön.

Iltajuhlat jäivät flunssailun takia väliin, mutta kuulin toinen toistaan mielenkiintoisempia esityksiä lisätystä todellisuudesta (Thomas Olsson), tulevaisuuden trendeistä mm. tunteellinen kaupunki ja kaikki-ovat-valmistajia (Anne Stenros /KONE), yksinkertaisuudesta suunnittelussa (Niilo Alfthan), netin tulevaisuudesta (Tommi Pelkonen /Google), visuaalisista efekteistä elokuvissa ja peleissä (Allan McKay), viihteen historiasta ja tulevaisuudesta (David S. Cohen), Steve Wozniakin (Applen perustaja) ajatuksia teknologiasta, muotoa muuttavista käyttöliittymistä, roboteista, biohäkkäyksestä ja oman kehon teknologisesta tarkkailusta ja parantamisesta ja paneelikeskustelua joukkoistamisesta.

Tulossa on huimia juttuja, jotka vaikuttavat meidän kaikkien arkipäivään. Suomi on aiemmin ollut teknologian hyödyntämisessä kärkikastia, mutta olemme jotenkin viime aikoina jääneet junasta. Esimerkiksi Virossa laitetaan jo nuoret koululaiset ohjelmoimaan ja Britanniassa on samat suunnitelmat. Joku tiesi, että siellä otettaisiin jo pakollisiksi aineiksi koodaus, suunnittelu ja 3D-printtaus. Suomessa katsotaan vierestä.


Itseäni inspiroivat eniten kahden naisen pitämät esitykset. Koneen suunnittelujohtaja Anne Stenros puhui siitä, miten tulevaisuudessa 3D-printtauksen yleistyessä kaikista meistä voi tulla suunnittelijoita ja valmistajia sen sijaan että joku muu päättäisi puolestamme mitä haluamme. Meillä on kasvamassa sukupolvi, joka osaa käyttää kaksivuotiaana iPadia sujuvasti. Hän piti myös naisten puolta teknologiateollisuudessa. Tulevaisuuden johtajilta vaaditaan yhä enemmän taitoja, jotka ovat naisille ominaisempia.


Robotiikan viikon Suomeen tuova Cristina Andersson puhui robotiikan tulevaisuudesta ja mahdollisuuksista. Hän vähän provosoikin sanomalla, että robotti voi hoitaa vanhuksia paremmin kuin ihmiset ja viittasi Paro-hyljerobotteihin, joita on tutkittu dementikkojen kanssa ja jotka ovat saaneet dementikkoja avautumaan ja ottamaan kontaktia siinä missä ihmishoitaja ei. Robotit voivat myös tuoda valtavia tehokkuushyötyjä ja voittoja yrityksille ja samalla lisätä taloudellista eriarvoisuutta, jos yritykset eivät opi jakamaan.

Syyskuvia

Nyt on tullut jostain syystä pieni päivityskatko, ei ole tullut otettua kuvia mistään. Tänään napsin syksymuistoja pahimpaan nälkään. Jospa tästä taas aktivoituisi! Ainakin meillä on yksi projekti menossa, se saattaa valmistua päivänä minä hyvänsä! Ja sitä on odotettu jo varmaan pari vuotta...

Kurjet muuttivat tänään

Rucolan kukka

Hernekukka on aivan valtoimenaan

Meille tulee muutama tomaatti!

Pihapuussa on orava

Viinimarjapuskassa on uusia silmuja