Fairphone - reilu puhelin

Tässä se nyt on! Puoli vuotta hartaasti odotettu Fairphone.

"A seriously cool smartphone that puts social values first."

Fairphonen idean ja tarinan voi lukea heidän nettisivuiltaan, jos lisätieto kiinnostaa.

Puhelin lähetettiin ilman laturia tai muita ylimääräisiä härpäkkeitä, koska useimmilla on ne jo.

Koska olin yksi ennakkotilaajista, tiesin saavani jonkinlaisen erikoispainoksen. Mutta millaisen?

Akkukin on tekstitetty. Luulin ensin että personointi tarkoitti tätä.

Mutta ei! Älysin sitten kääntää kannen ympäri. Siellä luki teksti: "Sinä ja 10 185 muuta ihmistä autoitte tekemään Fairphonen mahdolliseksi."

Puhelinhan piti maksaa ensin, ja sitten sitä alettiin vasta tekemään. Monenlaista viivytystä sattui matkan varrella, kun kaikki olivat ensi kertaa pappia kyydissä. Joku raaka-ainekin oli lopussa, kun tehdas oli "vahingossa" sattunut käyttämään erän jonkun toisen asiakkaan tuotteeseen.

Sisällä puhelimessa on Android-käyttöjärjestelmä. Se on minulle neljäs opeteltava S40:n, S60/Symbianin ja Windows Phonen jälkeen. Hiukan monimutkaiselta vielä tuntuu, mutta opin koko ajan paremmin.

Paketissa tuli muutama hassu postikortti. Yhdessä oli jopa kiinalaisen ruokalajin ohje, kokoamistehtaan työntekijöiltä saatu, hieman länkkärimakuun tuunattu. Voi olla liian tulista minulle!

Tuntuu tosi hienolta olla mukana tällaisen tuotteen tekemisessä :)

Winter Danger

Käytiin Vuokatissa muutaman päivän mökkilomalla miehen äidin lomaosakkeessa. Minulle tuli "mind was blown"-hetki kun ajoimme Talvivaara-kyltin ohi. Täälläkö se on ??

Pitihän sinne sitten ajaa koiria ulkoiluttamaan. Ihan kaivokselle asti emme menneet, mutta sen verran lähelle että joka sivutiellä oli pääsy kielletty -kylttejä.

Lunta oli puolisääreen asti ja pakkasta -20, joten vähän kirpakkaa oli metsässä eteneminen. Näimme metsätiellä mielenkiintoiset jäljet, joihin oli jo satanut lunta joten varpaan/sorkanmuotoja emme erottaneet. Jälkien väli oli 120-150cm ja eläin oli edennyt ravissa aina takajalka etujalan jälkeen. Jälkiä meni vierekkäin kahdet. Hirvikaksikkoko siinä oli juoksennellut vierekkäin vai mikä, älkää meiltä kysykö.

Ulkoilu lisää ruokahalua.

Adventti Numero Uno

Laitettiin tänään hiukan joulutunnelmaa taloon. Ei ensimmäisen adventin takia erityisesti, vaan koska nyt sattui olemaan aikaa, mutta ei tämä ajankohta mitenkään haitannut. Junnu avasi ensimmäisen joulukalenterin luukun aamulla. Hän sai kaverin synttäreiltä läksiäislahjaksi suklaakalenterin, jossa on 25 luukkua. Voi onnea ja autuutta.

Paistoin vähän torttuja ja pipareita iltapäiväglögin seuraksi. En ole luumuhillon ystävä joten laitan yleensä myös vadelmahilloa, mutta tämä käyttämäni menikin ihan mehuksi uunissa. Ei tullut kovin kauniita, mutta maku oli onneksi ihan ookoo. Pipareitakaan en onnistunut polttamaan yhtään, joten saimme talteen monta etanaa, siiliä, oravaa, dinoa, koiraa ja karhua.

Pari ulkovalosarjaa viritettiin takapihalle ja kynttelikkö ikkunalle. Nyt puuttuu vain joululaulut radiosta (mutta niitä en ihan vielä kaipaa)!

Viritetty ulkovalosarja

Nostalginen vierailu Qin-valtakuntaan ja metsätöitä

Terrakottanäyttely Tampereen Vapriikissa raksuttaa kohti 1.12. koittavaa loppuaan, ja koska meillä ei ollut mahdollisuutta keväällä käydä katsomassa aitoa näyttelyä Xi'anissa, halusimme ehdottomasti nähdä savisoltut kun niitä näin lähellä kotia esiteltiin.

Aito kiinalainen posetus feikin savisoltun vierellä

Ihana peurakoristeinen tiilenpää vuodelta kivi ja kirves

Kenraali sotajoukkojensa edessä

Terrakotta-armeijaa oli esillä isompi lukumäärä kuin Pekingin kansallismuseossa. Siellä oli muistaakseni kaksi sotilasta ja kaksi hevosta. Vapriikissa oli useita savipatsaita ja hieno sotavaljakon pienoismalli, tosin kopio mutta kuitenkin. Ajalta säilyneitä pronssi- ja jade-esineitä oli myös useita näytteillä.

Osa savipatsaiden tekemistä kuvaavasta pienoismallista

Päätön voimistelija ja virkamies

Kivihaarniska hautauskäyttöön

Pienoismallisen sotavaljakon heppaturpa

Hautaan oli myös laitettu lemmikkikurki ja -hanhi

Toisen keisarin hautaan oli laitettu vähän kohtuullisemmin pienoismallipatsaita. Tässä naisratsastaja

Terrakottanäyttelyn lisäksi Vapriikissa oli useita muita näyttelyitä. Tampereen historiasta kertova huone oli mielenkiintoinen. Junnu juoksi heti luonnontieteelliseen museohuoneeseen. Siellä oli laatikossa pari suloista vasaa ja iso hirvi, jota ei saanut syöttää.

Jätimme ehdotuksemme siitä mitä laajennettavaan museoon haluaisimme lisää. Esihistoriaa toivoi junnu ja osasi hienosti kirjoittaa sen itse.

Innovaationäyttely oli hauska. Yhdessä kohteessa sai soittaa kitaralla sointuja ohjeiden mukaan ja tietokoneohjelma kuunteli ja sanoi menikö oikein vai väärin. Mies ja junnu soittivat sulosävelet yhteistyössä.

Parasta oli kuitenkin kokeilla metsäkonesimulaattoria. Jos samalla tavalla huiskisi tukkien kanssa oikeassa metsässä, jo olisi hajalla niin kone, metsä kuin kuski, mutta nyt harjoitteleminen oli varsin turvallista.

Suosittelemme lämpimästi Vapriikkia kaikille Tampereella kävijöille! Seuraavaksi katsastamme työväenmuseo Verstaan. Siellä on kuulemma nyt elämää 50-luvulla -aiheinen näyttely, joka sijoittuisi kivasti vanhempien lapsuudenaikaan, josta emme tiedä oikeastaan mitään.

Hiljaista, koska

Kotiblogiin kirjoittaminen ja muiden blogien lukeminen on ollut viime aikoina hiljaista. Syy siihen on se, että olen keskittynyt oman yritykseni blogin kirjoittamiseen ja sen starttailuun. Viikko sitten maanantaina aloitin yrittäjyyskurssin, joka on ihan huippu. Kurssin kesto on kuusi viikkoa, tai enemmän jos haluaa heti suorittaa yrittäjän ammattitutkinnon. Meitä on kolmekymmentä innokasta ideoinemme, joista pitäisi saada mahdollisimman moni toimintaan!

Kotikorjauksissa on ollut vähän hiljaista ja tänä aamuna käytiinkin hiukan keskustelua siitä mitä visioita ja suunnitelmia meillä on, taikka siis onko meillä sellaisia. Olen itse sellainen parantelija ja uudistaja ja mies ei niinkään. Pitää löytää sellainen tasapaino, ettei kumpaakaan ahdista.

Tänään saatiin kyllä yksi tärkeä juttu valmiiksi. Kissahäkin päällä on ollut pleksilevy alusta asti, mutta se ei ole ollut kiinni. Viime talvena tuuli puhalsi sen alas ja etsin sitä joka paikasta mutten löytänyt. Se olikin mennyt naapurin puolelle, hän taas oli ihmetellyt pitkään mikä ihme levy se oikein on ja mistä se on tullut :D Nyt laitettiin vihdoin levy ruuveilla kiinni häkin päälle ja poistettiin suojamuovitkin siitä. Tuli oikein tyylikäs ja huomaamaton, läpinäkyvä kun on.

Junnulla on sunnuntaisin pelipäivä. Kaverinsa luona hän on pelannut jotain palikkarakennuspeliä nimeltä Minecraft, josta en ole aiemmin kuullutkaan. Tänään katsottiin YouTubesta videoita ja ladattiin siitä kokeiluversio. Pelin grafiikka on kuin suoraan 80-luvulta, pelkkiä kuutioita. Kuitenkin peli maksaa 20 euroa. En oikein tajunnut ensin yhtälöä. Junnu on siitä kuitenkin ihan liekeissä, se on vähän kuin jättimäinen Lego-pelikenttä.

Maailmassa voi tehdä vaikka mitä. Ensin etsitään materiaaleja, sitten niistä valmistetaan työkaluja joilla voi etsiä ja valmistaa uusia materiaaleja. Esimerkiksi hiekasta saa polttamalla lasia ja tikuista ja raudasta saa tehtyä nuolia. Jos peliin haluaa vaikeutta, sitä myös saa. Öisin pimeydestä syntyy otuksia kuten zombeja, hämähäkkejä ja luurankoja, jotka yrittävät ottaa pelaajan hengiltä. Sen takia ensimmäisenä päivänä täytyy nopeasti rakentaa jokin suoja yötä varten. Junnua varten laitettiin "rauhanomainen" vaikeustaso, jossa ei tarvitse taistella, saa vain rakentaa. Kokeiluversion aika on kohta täynnä ja hän aikoo ostaa koko pelin säästetyistä viikkorahoistaan.

Huomenna opiskelen vähän tuotteistamista ja loppuviikko on etäpäiviä. Viikot kyllä kuluvat nopeasti, ja kurssin aikana pitäisi saada tehtyä kokonainen liiketoimintasuunnitelma kaikkine laskelmineen...