Aurinko paistaa ja aitaa nousee

Kesä on nyt tullut oikein voimalla. Puutarhassa olisi kyllä tekemistä, mutta tänään tuli hiki jo paikallaan seisten ja tulevan portin aukkoa katsellen. Raskasta hommaa tämä suunnittelu. Saimme kuitenkin yllättävän paljon häslättyä kaikenlaista.

Rautakauppa oli näköjään huomannut säätilan muutoksen ja kasannut nurkkiinsa puutarhatavaraa jokaiseen makuun. Me löysimme sieltä aitatarvikkeet koirien liikkumista rajoittamaan. Valitsimme hirveän hintaisen 60cm korkean vihreän huomaamattoman lanka-aidan. Sen luulisi antavan saman korkuisille koirillemme miettimisen aihetta. Tosin junttasimme tolpat niin lähelle rajapuskia kuin pystyimme, joten verkon ei yksin tarvitse toppuutella hurjistuneita karvapalleroita.



Ennen töihin pääsyä käväisimme kuitenkin kaupungin etelälaidalla. Pikkujamppa oli saanut kutsun kaverinsa syntymäpäiville ja me käytimme sen ajan käyttämällä koiria järvessä. Matka olikin yllättävän pitkä, mutta selvisimme hyvin ja melko ajoissakin. Olisi tehnyt itsekin mieli hypätä veteen koirien perässä.

Helatorstai on hellepäivä

Kumppari lähti töihin muka nopeasti käymään ja me muut jäätiin kotiin nautiskelemaan vapaapäivästä. No, työpäivä venyi ja vanui, mutta me oltiin junnun kanssa ulkona. Tehtiin yhdessä puutarhahommia (nostettiin uponneita reunakiviä ylös ja tutkittiin mitä alla kuhisi), betonitöitä (valettiin valtava kukkaruukku ja kolme pientä laattaa) ja kanaverkkoaskartelua. Taittelin myös metallilankaiset turhat puskanpitimet mukataiteelliseksi ryhmäksi pation tuntumaan. Yritin ottaa niistä kuvan, muttei siitä oikein saa tolkkua. Luonnossa pitimet kuitenkin ainakin minun silmääni näyttävät nokallisilta otuksilta.

Kun työn raskaan raataja vihdoin kotiutui, lähdimme käymään Plantagenissa, joka mainosti olevansa auki joka päivä toukokuussa. Siellä oli muutama muukin kesäkukan ostopuuhissa. Haalin kärryyn juniorin kanssa (hän päätti värit: lila, punainen ja valkoinen) erinäisiä kauniita kasveja. Minkähän nimisiä mahtoivat olla? Tähtisilmä, japaninkello, sammalleimu, marketta, campanula ja Mårbacka-pelargonia, lunttaan ruukuista.

Istutusurakan jälkeen palkitsimme itsemme vanilja-mustikkajäätelöllä. Pelargonia näyttää ihanalta tuossa pöydällä.

Urhea työläinen vapautti vielä tomaatit ja mansikan isompiin ruukkuihin. Näyttävät raukat melko yksinäisiltä, mutta kai ne siitä kasvavat.

Kesä!

Nyt se sitten tuli. Kesä. Ainakin täksi päiväksi ja toivottavasti vielä useammaksikin. Pikkujunnu olisi halunnut pelata Wiipeliä, mutta tuli kuitenkin sitten seuraksi takapihalle. En keksinyt oikein mitään järkevää tekemistä, joten otin haravan käteen ja rapsutin keltaisimpia laikkuja nurmikosta vielä vähän enemmän auki. Pääasia oli viettää aikaa ulkona, kun siihen tuli tilaisuus. Terassikin on nyt samalla rysäyksellä vihitty tälle vuodelle. Söimme iltapalan ulkoilmasta nauttien.

Hyvä tästä tulee :)

Lilla Kamomillas Villan arvonta

Kamomilla arpoo blogissaan hirmuisen kävijämäärän kunniaksi kauniin turkoosin kesäkorun ja suloisen kangaslinnun.

Pari purkkia ja jotain erikoista

Kävin lauantaina Turussa Manhattanin Eurokirppiksellä. Olipa iso paikka, meinasin jo pyörtyä sinne mutta kolusin urheasti kaikki hyllyt. Nappasin mukaani muutaman purkin:

Tuolle kakkuvuoalle on kotona kaveri, mutta se näkyy olevan eri värinen. Piparimuottien löytymisestä olin iloinen. Joka paikassa oli ollut aiemmin joko ukkoja tai akkoja muttei molempia, ja halusin että ne sopivat varmasti yhteen. Tuleva sijoituspaikka on vessan ovi, kunhan keksitään miten ne saa kiinnitettyä ilman että kilisevät koko ajan.

Otin koriini jokusen vanhan kirjan, mutta laitoin ne kumminkin takaisin. Ruotsinkielistä naistenlehteä vuodelta (muistaakseni) 1931 en voinut kuitenkaan vastustaa.

Mutta tosi pitkäksi aikaa jumituin yhden tietyn hyllyn luokse. Joku venäläinen mies kuulemma rahtaa kaiken maailman tavaraa rajan takaa myytäväksi. Nyt paikalla oli mistä lie merisotakoulusta tuotuja opetustauluja ("julistimia") koneen osista, kaasulta suojautumisesta, ensiavusta ja vaikka mistä, vanhoja matkalaukkuja, ja pari hyllyä ihme roinaa: vanhoja kelloja, munalukko, "laite", nallepatsas mitali kaulassa... Hyllyllä oli myös jotain mitkä näyttivät kirjoilta. Avasin ne ja havaitsin ne valokuvakansioiksi. Muut oli tyhjennetty kuvista, mutta yhdessä oli jäljellä sisältöä. Kansio oli täynnä mustavalkoisia kuvia koirista!

Ja juu, tuli yksi vanha kirjakin sitten ostettua, kasvikirja.

Nämä pienet palat Turun historiaa olivat kerrassaan vastustamattomia:

Mutta tässä viikonlopun ihanin paperituote. Oman neljävuotiaan käsin kirjoittama onnittelukortti äidille <3