Päivän parannukset

Tehtiin äidin pikku shoppailukaverin kanssa pikaisku Ikeaan. Mielessä oli muutama pieni helposti toteutettava parannuskohde.

Kissat ovat kynsineet nahkasohvan kulmat aivan pilalle ja ostin sen päälle viltin. Pitää tutkia voisiko sen kiinnittää jotenkin reunan koristerei'istä pussiksi.

Nahkasohva on kyllä muuten eläinperheessä ihana, mutta niin kauan kuin nuo kissat ovat maisemissa uutta ei osteta. Mikä siinä onkin että pitää siihen teroittaa kynsiä oikein antaumuksella, vaikka on kiipeilypuuta ja mattoja ja vaikka mitä muuta luvallista.

Toinen parannuskohde oli maustehylly. Siirsin leivontamausteet uusiin pieniin lasipurkkeihin ja askartelin niihin nimilaput. Sisustuslehdestä löytyi sopivia kuvia tapeteista ja muista, joista tuli kivat kuviot purkin kylkeen.

Ostin myös peltipurkin suolaa varten. Siinä on aine joka ei kulu kyllä koskaan. Mekin kun yhdistimme huushollit vuosi sitten, kummallakin oli samanlainen jättimäinen muovitölkki suolaa. Siinä ne ovat nököttäneet vierekkäin maustehyllyssä tähän asti, mutta tänään saivat lähdöt.

Lisäksi ostin ruskean tyynyliinan, josta tulee hyvä pedinpäällinen kissojen omimaan hedelmälaatikkoon, vanutikkuautomaatin ja lisää tuikkuja. Vielä kun malttaisi ottaa aikaa ja istua sohvalla kynttilänvalossa. Yleensä nämä illat ovat semmoista kiitoa eri askareiden välillä ettei sohvalle päin ehdi katsoakaan. Nytkin käytiin saunassa, pestiin pari koneellista pyykkiä (joka piti kuivata), kissojen laatikot puhdistettiin, niille pitää vielä antaa ruokaa ja koirat käyttää ulkona, ja oma sänkykin on petaamatta. Kello tulee kohta puoli yksitoista. Ajattelin katsovani jonkun elokuvan, mutta saa nähdä jaksanko.

Baarimikon tipit menevät sairaille lapsille

Tamperelainen baarimikko Teemu Saksala päätti alkaa paremmaksi ihmiseksi. Hän paransi elintapojaan ja päätti ostaa saamillaan tipeillä leluja Taysin lapsille.

Aamulehden juttu

Syksy tulee ja ruoho kasvaa

Remppakaveri lähti viettämään viikonloppua vanhojen opiskelukavereidensa kanssa perinteisesti mökillä ja me saatiin junnun kanssa talo itsellemme. Huomasin että ruoho oli noin polveen asti, joten asialle piti tehdä jotain.

Tänään oli vieläpä verraten lämmin ja aurinkoinen päivä, ei tuntunut juuri syyskuulta. Mutta illan pimentyessä sen huomaa, kesä on ohi. Nyt on syksyn aika. Minulle tulee yleensä syksyahdistus enkä haluaisi päästää kesää menemään, mutta tänä vuonna olen kyllä saanut kesästä jo tarpeekseni.

Huonekasvit pitäisi piakkoin siirtää sisätiloihin. Oliivi on jo varmaan sitä mieltä että tämä talvi saa riittää. Palmu on kasvanut ja vinoutunut, mahtaako se enää mihinkään mahtuakaan!

EU kiristi eläinkoemääräyksiään

EU-parlamentti on hyväksynyt eläinkokeiden rajoittamista koskevan lainsäädännön. Kokeet suurilla apinoilla kiellettiin kokonaan. Eläinkokeiden tuottamaa kipua aletaan luokitella eikä samoja eläimiä saa altistaa suurelle kivulle toistamiseen.

Eläinkokeet kosmetiikkaa varten on jo viime vuonna kielletty.

Livin' on the edge

Eli tänään harrastettiin elämää veitsenterällä. Otin koiralenkille mukaan vaelluskengät ja ämpärin. Hirvikärpäsiä uhmaten lähdin elämäni ensimmäiselle sieniretkelle katsomaan löytääkö sieltä metsästä mitään syötäväksi kelpaavaa. Sieniä riittää kyllä, mutta noin 97 prosenttia niistä tuntuu olevan erilaisia kärpässieniä.

Puolet kierroksesta tarvottuani oli valmis jo luovuttamaan. Vastaan oli tullut hirvikärpäsiä, punakärpässieniä, ruskeakärpässieniä, lisää hirvikärpäsiä ja sitten sekalainen seurakunta jotain sieniä, mitä en löytänyt kirjasta ollenkaan. Koirat tosin nauttivat olostaan, joten ei reissu hukkaan mennyt missään vaiheessa. Ja saman tien, kun olin kaivamassa puhelinta taskustani ja viestittämässä kotiin surkeasta lopputuloksesta, huomasin maassa sen verran ison tatin, etten edes minä voinut olla huomaamatta sitä. Ja muutaman askeleen päästä löytyi toinen samaan heimoon kuuluva yksilö.

Uudella innolla jaksoin katsella maahan loputkin matkasta. Tarkkaavaisuus palkittiin vielä parilla (toivottavasti) keltahaperolla ja kolmannella tatilla. Nyt pikku ämpäri olikin jo täynnä, joten oli aika suunnistaa kotia kohti harrastamaan tarkempaa lajintunnistusta.

Saalis levitettynä takapihan pöydälle:

Arvoimme sienikirjan ja intternetin kanssa saalista ja löysimme kaikille todennäköiset lajit. Edessä on pari keltahaperoa, takana vasemmalta oikealle taas herkkutatti, kangastatti ja jokin tuntematon tatti, makutestin perusteella ei tosin ainakaan sappitatti. Valitettavasti herkku- ja tuntematontatti olivat sen verran matoisia, jotta niitä olisi voinut käyttää mihinkään, joten jäljelle jäivät haperot ja kangastatti. Siispä sienet paloiksi ja pannulle. Ainakin haju oli mahtava ja haperoiden pähkinäinen maku korostui kuumennuksessa.


Nyt valmistetut sienet odottavat pakkasessa sopivaa käyttöä. Voiko ja kannattaako sienistä tehdä muuta kuin muhennosta, keittoa tai munakasta? Ja ovatkohan keltahaperot oikeasti keltahaperoita? Jos joku lukijoista tunnistaa paremmin, voi tietonsa ilmoitella kommenteissa. Vielä ei ole liian myöhäistä ;)