Puolet kierroksesta tarvottuani oli valmis jo luovuttamaan. Vastaan oli tullut hirvikärpäsiä, punakärpässieniä, ruskeakärpässieniä, lisää hirvikärpäsiä ja sitten sekalainen seurakunta jotain sieniä, mitä en löytänyt kirjasta ollenkaan. Koirat tosin nauttivat olostaan, joten ei reissu hukkaan mennyt missään vaiheessa. Ja saman tien, kun olin kaivamassa puhelinta taskustani ja viestittämässä kotiin surkeasta lopputuloksesta, huomasin maassa sen verran ison tatin, etten edes minä voinut olla huomaamatta sitä. Ja muutaman askeleen päästä löytyi toinen samaan heimoon kuuluva yksilö.
Uudella innolla jaksoin katsella maahan loputkin matkasta. Tarkkaavaisuus palkittiin vielä parilla (toivottavasti) keltahaperolla ja kolmannella tatilla. Nyt pikku ämpäri olikin jo täynnä, joten oli aika suunnistaa kotia kohti harrastamaan tarkempaa lajintunnistusta.
Saalis levitettynä takapihan pöydälle:
Arvoimme sienikirjan ja intternetin kanssa saalista ja löysimme kaikille todennäköiset lajit. Edessä on pari keltahaperoa, takana vasemmalta oikealle taas herkkutatti, kangastatti ja jokin tuntematon tatti, makutestin perusteella ei tosin ainakaan sappitatti. Valitettavasti herkku- ja tuntematontatti olivat sen verran matoisia, jotta niitä olisi voinut käyttää mihinkään, joten jäljelle jäivät haperot ja kangastatti. Siispä sienet paloiksi ja pannulle. Ainakin haju oli mahtava ja haperoiden pähkinäinen maku korostui kuumennuksessa.
Nyt valmistetut sienet odottavat pakkasessa sopivaa käyttöä. Voiko ja kannattaako sienistä tehdä muuta kuin muhennosta, keittoa tai munakasta? Ja ovatkohan keltahaperot oikeasti keltahaperoita? Jos joku lukijoista tunnistaa paremmin, voi tietonsa ilmoitella kommenteissa. Vielä ei ole liian myöhäistä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!