Ollapa Dalai Lama

Jos teidän lemmikiltänne uhattaisiin potkaista kuono halki ja ampua haulikolla, miten suhtautuisitte? Entä jos kolme vuotta sen jälkeen uhkaaja kieltää kirkkain silmin mitään sen tapaista koskaan sanoneensakaan?

Mietin vain miten muut olisivat reagoineet.

Kim Jong-Il olisi varmaan laittanut joka tapauksessa keskitysleirille loppuiäksi syömään rottia ja torakoita.

Joku entisajan opettaja ehkä olisi sanonut: noh noh, eipäs nyt haukuta, en halua kuulla kuka aloitti, paiskatkaapa kättä ja se siitä.

Karjalainen mummeli olisi naureskellut: kuule mitä sie höpäjät, eihä se noin ollut, elähä unoha ottaa niitä muistilääkkeitäs ku näemmä siulakkii alkaa pyörä heittää.

Dalai Lama olisi kumartanut syvään ja antanut rakkautensa ympäröidä kaikki ja kiittänyt hienosta kokemuksesta.

Olen vielä Kim Jong-Il -asteella.

Kaikissa koloissa

Turun linnassa visiteeraaminen on ollut suunnitelmissa jo usean vuoden. Opiskelin Turussa ja linna oli minulle tuttu, mutta siippa ja jälkikasvu eivät olleet sitä nähneet. Aukko sivistyksessä oli ehdottomasti paikattava, ja onnistuimmekin saapumaan paikalle kerrankin niin, ettei satanut. Linnan tienoilla on nimittäin käyty aiemminkin, mutta aina kaatosateessa. (Ei sillä että se liittyisi käymättömyyteen, onpa vain ollut huvittava yhteensattuma.) Velikin liittyi joukkoon, hänen edellinen käyntinsä oli tapahtunut yläasteella.

Junnu huomasi pian että linnan seinissä oli paljon hyllyjä ja lokeroita. Pieni ihminen mahtui melkein jokaiseen :)

Ihan koko näyttelyä emme ehtineet läpi, esilinna jäi näkemättä, koska meillä oli kiire jalkapallomatsiin (taas). En oikein tiedä miten tässä on näin käynyt, että olen ollut tänä kesänä jo vaikka miten monessa futisottelussa.

Olisipa muuten kiva, jos ihmiset vähän lämpenisivät noissa otteluissa. Nyt kaikki vain tuijottavat ja hurraavat vain jos maali tulee. Mitään kannustusta ei kuule muualta kuin huutosakista. Tylsää! Junnun nappulaliigan otteluissakin on enemmän säpinää :)

Tomaatin kohtalo

Ostin tämmöisen perennan (nimilappu on kukkapenkissä, kaikki muut varmaankin sen tunnistavat jo kuvasta) joku aika sitten ja se kehitti todella hienot isot kukat. En saanut aikaiseksi ehtinyt ottaa kuvaa niistä parhaimmillaan, joten tässä nyt vähän räjähtäneet versiot.

Joitakin tomaattejakin meille on tulossa. Naapurin tätihän lahjoitti meille viisi tainta. Kahteen taimeen taisi tulla vähän satoa, muut tekivät vain kukkia.

Tässä alue, joka oli aiemmin epämääräisten rikkaruohojen valtaama rinne. Nyt siinä kasvaa särkynytsydän aivan mahdottoman villinä puskana, ja männyn viereen laittamani mikälie hernekukka on venähtänyt huomaamatta ja kiipeää jo tosi reippaasti männynoksaa pitkin ylös.

Eikö olekin tämä tomaatti ihan kuin kiinalaisukko hattuineen ja liurupartoineen?

Kirjoitin että kaksi tomaattia teki hedelmiä. Tässä sen toisen tomaatin kohtalo.

Sama nimeltämainitsematon meillä asuva henkilö, joka trimmatessaan oliivipuuta leikkasi sen ainoan elävän oksan, katkaisi eniten tomaatteja tekevästä puskasta juuri sen tomaattisen varren, koska se näytti kuivuneelta. (Jeesusteipillä ei sitten voi korjata katkenneita tomaatinvarsia, tiedoksenne vaan. Tulipa kumminkin kokeiltua.)

***

We are going to get a few tomatoes this year. Not quite as many as there would have been if not a certain person had wanted to trim one of the bushes a bit and cut the only fruit-bearing branch...

Rento lukuhetki terassilla

Näin niitä hetkiä katoaa enemmänkin, niin isoilta kuin pieniltäkin, hyvän kirjan parissa :)

***

A peaceful reading moment in the shadow of the sun sail.

Muumit naulassa

Keksin laittaa lempikahvimukit naulaan. (Odotan jännityksellä kestääkö tuo naulakko seinässä.) Näyttää kyllä ihan kivalta. Pitää vaan joskus aina muistaa laittaa ne tuosta tiskikoneeseenkin :P