Kaikki maailman aika ja mitä sillä tekisi

Leipuri hiiva vei pikkuremppaajan (ja kameran) mennessään pikku lomamatkalle ja minä jäin tänne yksin työviikon loppua viettämään. Nyt olisi kovasti aikaa, mutta mihin sitä ryhtyisi?

Ukkonen jyrisi jo työpäivän aikana ja tuli muutama tippa vettäkin, mutta liian äkkiä se loppui. Kotiin päästyäni otin jääkaapista mansikoita ja syötiin ne koirien kanssa. Tupsut maistuivat niille oikein hyvin. Sitten tulikin uusi ukkoskuuro. Seisoin vain sateessa ja annoin veden valua. Tulipa varsin kukkamainen olo!

Nyt tulee kello puoli seitsemän. Sisällä on tukahduttavaa, täytynee siirtyä taas ulkotiloihin. Ei millään jaksaisi edes suunnitella koirien kanssa lenkkeilyä. Voisi melkein käydä vaatteet päällä suihkussa ennen sitä, kun paitakin on jo kuivunut.

Jos jaksaisi istua tässä tietokoneen ääressä, selailisi vaikka blogeja ja saisi luovuuden puuskan. Nyt vaan laiskottaa. Tuskin se kovin synnillistä sekään on.

Ystävältä tuli surullinen tekstiviesti. Heidän vanhalta koiraltaan oli muun lääkärikäynnin yhteydessä löytynyt kasvain ja se oli pitänyt lopettaa. Muistan koiran nuorena, se tuli pitämääni koirakouluun ja oli oikein iloinen ja oppivainen otus. Omistaja jäi mukaan koiraseuran toimintaan aktiiviksi ja ystävystyimme. Koiraseuran ihmiset lähtivät aikanaan eri suuntiin ja koirat vanhenivat. Aktiiviaikojemme koiria ei taida olla enää yhtään hengissä.

Tässä oma vanhukseni vuosia, vuosia sitten seuran touhuissa mukana

Taustalla soi Dixie Chicks

Well, I've been afraid of changin'
Cause I've built my life around you
But time makes bolder
Children get older
And I'm getting older too