Asuin Savonlinnassa kahteen otteeseen, ensin pienenä päiväkoti-ikäisestä kolmanteen luokkaan asti, sitten yläasteen ja lukion ajan. Siinä välissä kävimme asumassa Ylä-Savossa.
Teimme pienen nostalgiaretken vanhaan kotikaupunkiin, kun kissanhoitajat järjestyivät aivan naapurista.
Majoituimme Vuohimäen leirintäalueelle varaamaamme mökkiin, joka oli paritalon puolikas. Nettisivut lupasivat petivaatteet, mutta ei siellä lakanoita ollut, joten jouduimme tekemään täsmäiskun paikalliseen sittariin.
Lakanostosten lisäksi kiersimme vähän keskustassa.
Puistokadulla aloitin koulunkäynnin. Joskus mieleeni tulee vieläkin tuoksumuisto ruokalasta. Olen melkein sukua julkkikselle: opettajana minulla oli jonkin aikaa tämän vuoden Kultaisen harmonikan voittajan isä.
Tämä silta on tehty lähtöni jälkeen, mutta se tuntuu silti istuvan sopivasti torin kylkeen. Joskus mieli kieltäytyy hyväksymästä muutoksia tuttuihin ympyröihin.
Tämä on sen sijaan ihan kamala. Joku mainoskello keskellä toria ?!
Kaikkein hauskinta oli, että vanhat paikat olivat saman nimisiä kuin 15 vuotta sitten. Happy Time -pubissa join ensimmäisen (ja yhden ainoista juomistani) oluen yhdessä Liisa-ystävän kanssa, kumpikaan emme olleet vielä ihan täyttäneet 18. Myös Tamino-disko löytyi seuraavasta korttelista. Siellä käytiin Tuijan kanssa tanssimassa Scatmania ja muita parhaita 90-luvun hittejä.
Olen käynyt Savonlinnassa muutaman kerran, joten tuttuja näkymiä oli. Pari kertaa Oopperajuhlilla ja pari kertaa kesäretkellä. Ihana kesäkaupunki.
VastaaPoista