Livin' on the edge

Eli tänään harrastettiin elämää veitsenterällä. Otin koiralenkille mukaan vaelluskengät ja ämpärin. Hirvikärpäsiä uhmaten lähdin elämäni ensimmäiselle sieniretkelle katsomaan löytääkö sieltä metsästä mitään syötäväksi kelpaavaa. Sieniä riittää kyllä, mutta noin 97 prosenttia niistä tuntuu olevan erilaisia kärpässieniä.

Puolet kierroksesta tarvottuani oli valmis jo luovuttamaan. Vastaan oli tullut hirvikärpäsiä, punakärpässieniä, ruskeakärpässieniä, lisää hirvikärpäsiä ja sitten sekalainen seurakunta jotain sieniä, mitä en löytänyt kirjasta ollenkaan. Koirat tosin nauttivat olostaan, joten ei reissu hukkaan mennyt missään vaiheessa. Ja saman tien, kun olin kaivamassa puhelinta taskustani ja viestittämässä kotiin surkeasta lopputuloksesta, huomasin maassa sen verran ison tatin, etten edes minä voinut olla huomaamatta sitä. Ja muutaman askeleen päästä löytyi toinen samaan heimoon kuuluva yksilö.

Uudella innolla jaksoin katsella maahan loputkin matkasta. Tarkkaavaisuus palkittiin vielä parilla (toivottavasti) keltahaperolla ja kolmannella tatilla. Nyt pikku ämpäri olikin jo täynnä, joten oli aika suunnistaa kotia kohti harrastamaan tarkempaa lajintunnistusta.

Saalis levitettynä takapihan pöydälle:

Arvoimme sienikirjan ja intternetin kanssa saalista ja löysimme kaikille todennäköiset lajit. Edessä on pari keltahaperoa, takana vasemmalta oikealle taas herkkutatti, kangastatti ja jokin tuntematon tatti, makutestin perusteella ei tosin ainakaan sappitatti. Valitettavasti herkku- ja tuntematontatti olivat sen verran matoisia, jotta niitä olisi voinut käyttää mihinkään, joten jäljelle jäivät haperot ja kangastatti. Siispä sienet paloiksi ja pannulle. Ainakin haju oli mahtava ja haperoiden pähkinäinen maku korostui kuumennuksessa.


Nyt valmistetut sienet odottavat pakkasessa sopivaa käyttöä. Voiko ja kannattaako sienistä tehdä muuta kuin muhennosta, keittoa tai munakasta? Ja ovatkohan keltahaperot oikeasti keltahaperoita? Jos joku lukijoista tunnistaa paremmin, voi tietonsa ilmoitella kommenteissa. Vielä ei ole liian myöhäistä ;)

Maalaiselämää ja hifistelyä

Tähän aikaan vuodesta ovat myöhään istutetut uudet perunat parhaimmillaan. Meilläkin on osa tiluksista varattu tämän perusjuureksen käyttöön. Kun kohdalle osui kaikille vapaa viikonloppu, päätimme nostaa perunat maasta ja nauttia kesän mausta näin syyskuun alun ratoksi. Kasvit olivatkin tehneet maukkaita mukuloita ja nerokkaan istutuspaikan ansiosta ne sai helposti kerättyä. Sato jäi ehkä hieman odotuksista, mutta maku korvasi kyseisen pienen puutteen moninkertaisesti.


Hifistely ei sitten sujunutkaan ihan yhtä hyvin. Tarkoitus oli korvata kuvan oikealla puolella olevat mustat kolme laatikkoa vasemman puolen yhdellä.

Samalla olisi olkkariin tullut mahdollisuus kuulla TV:n äänet hiukan paremman äänentoistoputken läpi ja säästää samalla tilaa sekä sähköä. Kaikki (eli me) voittavat -tyyppinen ratkaisu siis. Jonkin aikaa meni johtoja setviessä ja muutamankin haasteen kanssa joutui soveltamaan insinöörimäistä nerokkuutta. Palikka asentui kyllä loppujen lopuksi hyvin tekniseltä kantilta, mutta tila-avaruuden kanssa tuli hienoinen ongelma eteen. Olkoot nyt tuossa nojallaan, kunnes keksimme kasalle paremman paikan.

Nettisurffain

Täten juhlallisesti kirjoitamme ensimmäisen blogikirjoituksen uudella sievällä miniläppärillä. Ostin eilen punaisen Acer Aspire One 532:n, kun oli hyvässä tarjouksessa. Nyt pääsee keittiöstäkin nettiin ja mistä vain! Junnu puhui pitkät pätkät Skypessä isänsä kanssa parvelta käsin langattomasti. Minulla ei ole ollut koskaan muuta kuin pöytäkone, joten tämä liikkuvuus on ihan ihmeellistä :D (Työläppärikään ei toimi kotona kuin piuhan päässä.)

Saatiin vessan hylly vihdoin koottua ja tavarat paikoilleen. Valkoinen näyttää ehdottomasti paremmalta kuin mäntyinen. Seuraavaksi pitäisi saada se seinämaalaus. Olen hylännyt Audreyn ja aion toteuttaa toisenlaisen idean. Näette sitten kun se valmistuu.

Autokatoksessa on taas maalausstudio. Vessan patterista tulee kivenvärinen ja yhden korin ja purkin suihkutan valkoiseksi. On kyllöä tekniikkalaji tuo maalaus. Helposti suihkuttaa liikaa ja väri alkaa valua. No, eivätpä ole kalliita nämä kokeilukappaleeni, ja omaan käyttöön vain tulevat.

Oma vessa etenee kovin hitaasti

Tämmöistä se sitten on kun tuunailee vanhaa eikä osta uutta, aikaa tuhraantuu. Vessassa on kaikki pikkusälä muuttanut pöydälle, kun vein hyllyt maalattaviksi. Iltaisin joko ehtii maalata yhden kerroksen tai ei mitään.

Ensin ajattelin vaan sutaista jotenkuten, mutta sitten huomasin että hyllynkannattimina olleet puutapit kannattaa ottaa pois. Jäljelle jäi reiät. Yhden hyllyn olen poistanut käytöstä aiemmin, ja ne reiät pitää pakkeloida umpeen. Muiden peitoksi laitetaan rimanpätkät ja tapit lentävät kuikkaan. Pikku pätkätkin ovat nyt maalauksessa.

Nyt kun peilien edessä ei ole hyllyjä ja sälää, vessa tuntuu ihanan isolta. Mutta ei tavaroille ole muutakaan paikkaa, ja kaksi isoa peiliä on ehkä vähän liioittelua.

Peräseinälle pitää keksiä jotain säilytystilaa. Hiuslakat ja muut korkeat purkit ovat nyt vain tangon päällä. Muutenkin haluaisin säilyttää tavaroita siistimmin. Ehkä suunnattava purkkikauppaan.

Isännän hiuksienlaitto-ongelmaa ei ole vielä ratkaistu. Itse en ole viime aikoina juuri tukkaa väännellytkään joten en edes tajunnut propleemaa. Mietin jotain seinämaalausta. Audrey Hepburn olisi kiva!

Äidin vessan makeover

Kävin viikonloppuna taas vanhempieni luona. Siellä on alakerrassa kaksi vessaa, miesten ja naisten vessa. Naisten vessassa istuessani kauhistelin taas puoliksi irronneita tapetteja ja päätin siltä istumalta tehdä asialle jotain, mitä on pitänyt tehdä jo pitkään.

Tämäkin vessa odottaa suurempaa putkiremonttia ja laatat ovat ihan ok kunnossa, joten remppanaisen varusteiksi riittivät maalipurkki ja kasa tavaraa Ikeasta. Ostin kaksi seinähyllyä ja yhden metallitangon s-koukkuineen sekä paria sorttia säilytyspurkkeja ja -koreja.

Revin seinälistat ja tapetinriekaleet irti. Ne oli aseteltu alunperin taiteellisesti jättäen alla oleva sininen seinä näkyviin vuotien välissä.

Tässä vaiheessa mietin tuleeko projektista valmista ennen sunnuntai-iltaa, kun pitäisi jo kotiin lähteä, vai jääkö vessa onnettomasti kesken. Sininen värikään ei tahtonut peittyä, vaikka maalikerroksia kertyi. Sain kuitenkin isältä hyllynkiinnitysapua, ja pienistä takaiskuista huolimatta lopputuloksesta tuli näin siisti:

Äiti vaikutti tyytyväiseltä lopputulokseen. Pitää ensi kerralla katsoa ovatko tavarat löytäneet purkkeihin!