Mitähän tästä tulee? vol. 4

Mysteeriprojektiin tulikin aiottua pidempi tauko, kun saha päätti hajota ennen kesälomia. Reilun kahden kuukauden odottelun jälkeen saimme huoltoliikkeestä lapun, jolla olisi pitänyt saada uusi tilalle. Luonnollisestikaan kyseistä mallia ei ollut enää saatavilla ja liike tarjosi tilalle kolmea kertaluokkaa huonompaa vekotinta. Samoilla ominaisuuksilla varustetusta sahasta olisi pitänyt jostakin ihmeen syystä maksaa kaksi sataa euroa välirahaa... Kauppa on nyt siis purettu ja uusi saha pitäisi löytää jostakin muualta kuin K-Raudasta.

Ei meillä vieläkään uutta sahaa ole, mutta hätä keksii keinot. Projekti on ollut ruokailutilaa tukkimassa puolisen vuotta, joten nyt taitaa olla pakko saada se valmiiksi ennen huomista jouluateriaa. Pikaisen mietinnän jälkeen päätin sitten unohtaa levyn sahaamisen pitkittäissuunnassa ja tehdä pienennöksen sijaan loven yhteen nurkkaan. Se onnistui käsisahalla, jos pienehköä vinoutta ja murtunutta pintakerrosta ei oteta huomioon.

Tässä projekti aamupäivällä juuri ennen pintamaalaukseen menoa. Tätä kirjoittaessa on maali kuivunut ja palikat tarvitsee enää kasata yhteen. Kuvia lopputuloksesta saatte viimeistään huomenna.

Haista huilu koko joulu.

Nyt on vaikeata keksiä yhtään mitään positiivista ja inspiroivaa kirjoitettavaa. Tällä viikolla on mennyt ylitöiksi sekä maanantai että tiistai, ja jouluvalmisteluja ei ole juuri ehtinyt eikä jaksanut tehdä. Maanantai-iltana yritin leipoa Hanna-tädin kakkuja, mutta niistä tuli vähän liian kuivia mielestäni. (Onneksi eivät ihan menneet pipariksi. Tai ehkä olisivatkin saaneet mennä, kun tuntuu ettei niitä pipareita enää ehdi tehdä.)

Pikkuläppäristä meni laturi rikki eli sitä ei voi käyttää joulunpyhinä. Uuden saan ehkä ensi viikolla ("jo", sanoivat liikkeessä). Molemmille aikuisille on tulossa flunssa. Meillä ei ole tarpeeksi astioita koko porukalle. Ruokapöydän päällä ei ole vielä edes lamppua, kun sitä ei ole käytetty vuoteen ruokapöytänäkään. Olisin halunnut ottaa joulukuvan ja lähettää sen sähköpostilla ystäville, mutta ei ole ollut aikaa. Kaikkein eniten ottaa aivoon ajan puute. Jouluna pitäisi olla aikaa tunnelmoida. Kotona alkaa olla melko kireä tunnelma, kun ei olla nukuttu tarpeeksi ja pitäisi-pitäisi-pitäisi.

Millä tämän saa käännettyä vielä voitoksi?

Vähän erilainen sunnuntai

Suunnitelmissa oli käydä ystävän kanssa ottamassa vastaan hänen uusi arabivarsansa kahden maissa. Käytiin ensin katsomassa yhden pienen talon esittelyä ja mentiin sitten odottelemaan tallille. Pitkän odotuksen jälkeen saimme kuulla, ettei kuljetus ollut vielä edes lähtenyt Helsingistä. Varsa oli yksinkertaisesti kieltäytynyt menemästä kuljetuskärryyn vaikka sitä oli ollut neljä ihmistä sinne änkemässä.

Meidän piti sitten keksiä kolmeksi tunniksi tekemistä. Sinne tänne ajelemisen ja asioiden hoitamisen jälkeen päästiin takaisin tallille ja niin saapui varsakin melkein heti.

Jäi jouluvalmistelut tältä sunnuntailta vähän vähiin, mutta kaipa sitä ensi viikolla vielä tärkeimmät ehtii hoitaa :) Ehdimme sentään aamulla junnun kanssa askarrella yhden joulukoristeen. Hän ei ole kyllä askartelutyyppiä ja olisi mieluummin katsonut vain eläinohjelmaa telkusta, mutta sainpa hänet ainakin piirtämään tontuille silmät!

Hyytävät joulutunnelmat

Käytiin keskustassa joulukaupoilla. Koko päivä siihen meni, eikä edes saatu kaikkea mitä oli tarkoitus. Onneksi oli viisitoista astetta pakkasta ja hyytävä tuuli, niin ei päässyt savu kerääntymään korviin.

Joulutori oli ihana kuten aina. Olisin voinut ostaa melkein kaiken. Sorruin sitten yhteen (1) käsintaottuun S-koukkuun ja ammattiopistolaisten askartelemaan piparitaloon. Mietin vaihtoehtojen välillä: polttaako sormensa sokerilla ja maksaako melkein talon verran koristeluaineksista, vaiko ostaa valmis nätti ja vieläpä kohtuuhintainen talo. Ostin sitten talon. Pihalla istuu mulkosilmäinen tonttu.

Ennen kaupunkiretkeä sattui ja tapahtui taas. Olin juuri toipunut edellisen viikon ratsastuksesta ja ajattelin, että täytyy harrastaa sitä vähän useammin, niin ei aina saa siitä viikon lihaskipuja. Lähdettiin liikkeelle ja ehkä sadan metrin päässä tallista kehotin hevosta ravaamaan kaverini kiinni. AAUUUH! Se kipeä lihas revähti jotenkin ja meinasi taju lähteä. Ei voitu sitten mennä kovin kauas, tosin siinä viimassa ei muutenkaan olisi pystynyt. Niin vaan on nuoruuspäivät takana, pakko on hoitaa kroppaa eri tavalla että se kestää.

Iloa kattilasta

Minulla on ollut koko syksyn jemmassa kynttilänvalutarpeita, mutta valamisesta ei kuitenkaan ole tullut mitään, kun sulatuskattila on puuttunut.

Tänään minulla oli mahdollisuus käväistä nopsasti ruokakaupan viereisellä kirpparilla. Muistin kerrankin mitä olin vailla, ja löysinkin kolmen euron kattilan. Harmi vain, että se on kaunis valkoinen emalikattila. Raskinko uhrata sitä kynttilamassalle? Toisaalta en kyllä sitä ruoanlaittoonkaan käyttäisi.

Ja maltoinko ostaa vain tuon kattilan? No en. Reppuuni mahtui juuri ja juuri myös kaksi kynttilänjalkaa ja valurautainen lettupannu. Saatiin kotona heti laittaa "Afrikka" olohuoneen pöydälle. Kynttilät lämmittävät kuulemma niin paljon, että on kuin Afrikassa.