tiistaina, kesäkuuta 21, 2011
Kolmården, päivä 2, osa 2 - sudet
Viimeisenä tehtävänämme oli osallistua susitapaamiseen. Pääsisimme ryhmän mukana susiaitaukseen paijaamaan oikeita susia. Vaihdoimme varustekopilla toppatakit päälle ja kuuntelimme vakavat varoitukset kleptomaanisusista, jotka nappaavat kaiken mitä irti saavat. Kameroista kannatti pitää lujasti kiinni.
Aitaukseen mentiin sulun kautta. Susia oli kuusi ja ne tulivat heti meitä vastaan. Meidän piti kyykistyä ja antaa niiden tervehtiä. Partaisia miehiä sudet menivät heti nuoleskelemaan, minä ja ystäväni emme päässeet vielä tässä kohtaa lähikontaktiin.
Sitten siirryimme istumaan toiseen paikkaan ja oppaat kertoivat susista samalla kun rapsutimme ja silittelimme niitä. Niillä on kirjoittamaton sääntökirja, jonka mukaan täytyy toimia. Esimerkiksi nukkuvaa sutta ei saa häiritä, oli se sitten miten ala-arvoinen tahansa. Mutta heti kun se nousee jaloilleen, korkeampiarvoinen saa höykyttää sitä. Ymmärsin myös että laumassa on yksi höykytettävä ja yksi alin susi, eivätkä ne ole sama eläin.
Susitapaaminen oli todella kiehtova. En ole vielä nähnyt, saiko ystäväni otettua yhtään kuvia. Minusta olisi ainakin tarjolla tilanne, jossa susi hyppäsi päälleni niin että kaaduin selälleni. Se nuoli minua hiuksista ja talloi farkkuni ihan mutaisiksi. Odotan jännityksellä!
Sutelit olisivat mielellään tulleet mukaamme. Olivat kuitenkin niin rapaisia ja karvanlähtöisiä, että saivat jäädä sinne.
Lisäys: Sain ystävän kamerasta hänen susikuviaan. Keikauksestani ei ollut (onneksi) todisteita, mutta tässä ainakin todiste siitä, että sutta on rapsuteltu.
Aitaukseen mentiin sulun kautta. Susia oli kuusi ja ne tulivat heti meitä vastaan. Meidän piti kyykistyä ja antaa niiden tervehtiä. Partaisia miehiä sudet menivät heti nuoleskelemaan, minä ja ystäväni emme päässeet vielä tässä kohtaa lähikontaktiin.
Sitten siirryimme istumaan toiseen paikkaan ja oppaat kertoivat susista samalla kun rapsutimme ja silittelimme niitä. Niillä on kirjoittamaton sääntökirja, jonka mukaan täytyy toimia. Esimerkiksi nukkuvaa sutta ei saa häiritä, oli se sitten miten ala-arvoinen tahansa. Mutta heti kun se nousee jaloilleen, korkeampiarvoinen saa höykyttää sitä. Ymmärsin myös että laumassa on yksi höykytettävä ja yksi alin susi, eivätkä ne ole sama eläin.
Susitapaaminen oli todella kiehtova. En ole vielä nähnyt, saiko ystäväni otettua yhtään kuvia. Minusta olisi ainakin tarjolla tilanne, jossa susi hyppäsi päälleni niin että kaaduin selälleni. Se nuoli minua hiuksista ja talloi farkkuni ihan mutaisiksi. Odotan jännityksellä!
Sutelit olisivat mielellään tulleet mukaamme. Olivat kuitenkin niin rapaisia ja karvanlähtöisiä, että saivat jäädä sinne.
Lisäys: Sain ystävän kamerasta hänen susikuviaan. Keikauksestani ei ollut (onneksi) todisteita, mutta tässä ainakin todiste siitä, että sutta on rapsuteltu.
Kolmården, päivä 2, osa 1
Toinen vierailupäivä alkoi sateisena. (Ja loppuikin, mutta tässä vaiheessa emme onneksi vielä tienneet sitä.) Aamun ensimmäinen toimi oli käydä katsomassa kun savannin eläimet päästetään ulos. Samalla opas kertoi eläimistä. Oli hauska katsoa, kun ne kirmasivat ulos portista. Kun kaikki olivat rauhoittuneet, näkymä olikin jo aika tylsä... Nuorin savannilainen oli pikkuinen antiloopinvasa, ikää kaksi päivää. Niillä on kuulemma syntymän jälkeen aikaa toipua 10 minuuttia, sitten pitääkin jo pystyä juoksemaan. Kamelinvasat kuulemma taas mätkähtävät kahden metrin korkeudesta maahan syntyessään, ja niillä taitaa olla jopa tunti pari aikaa vahvistua vähän.
Sitten menimme safariajelulle. Puistossa ei saa enää ajaa omalla autolla kuten aiemmin, vaan ovat menneet rakentamaan valtavan köysiradan. Siellä killutaan puiden latvoissa ja katsellaan eläimiä yläilmoista käsin. Valitettavasti sade oli niin rankkaa, ettemme nähneet paljoakaan eläimiä.
Sitten menimme safariajelulle. Puistossa ei saa enää ajaa omalla autolla kuten aiemmin, vaan ovat menneet rakentamaan valtavan köysiradan. Siellä killutaan puiden latvoissa ja katsellaan eläimiä yläilmoista käsin. Valitettavasti sade oli niin rankkaa, ettemme nähneet paljoakaan eläimiä.
 |
| Innokas aasi ja ärsyyntynyt aasi |
 |
| Kamelinvasa |
 |
| Tapiirit ovat yllättävän isoja ja niillä on hassu nenä |
 |
| Matkalla köysiradalle |
 |
| Hyeenakoiria kopissaan |
 |
| Kirahvi kylmissään |
 |
| Karhut eivät olleen sateesta moksiskaan |
 |
| Norsut haluavat ruokailla vaikeasti |
 |
| Mangusti oli edelleen lihapalan kimpussa |
 |
| Norsut tuotiin sateesta sisälle |
 |
| Tahdissa mars: Tassu! |
Kolmården, päivä 1, osa 2
Kävimme ensimmäisenä päivänä myös tiikerimaailmassa, apinoiden saarilla ja norsuaitauksessa. Norsujen talossa asui myös nelisormimangusteja, jotka olivat junnun suosikkeja. Aitauksen laidassa luki, että olemme söpöjä, mutta meillä on terävät hampaat. Niistä yksi roikkui koko ajan suuressa kattoon kiinnitetyssä lihapalassa eikä tuntunut saavan siitä mitään irti kovasta jäystämisestä riippumatta.
Hyljeshowssa esiintyi kaksi korvahyljettä, olivatkohan merikarhuja. Ne olivat kuin koulutettuja koiria! Hauskimmat temput olivat kuolleen leikkiminen ja hain esittäminen evä pinnan yläpuolella. Delfiinishowssa kouluttajatkin olivat mukana vedessä sukeltaen, surffaten ja uiskennellen.
Hyljeshowssa esiintyi kaksi korvahyljettä, olivatkohan merikarhuja. Ne olivat kuin koulutettuja koiria! Hauskimmat temput olivat kuolleen leikkiminen ja hain esittäminen evä pinnan yläpuolella. Delfiinishowssa kouluttajatkin olivat mukana vedessä sukeltaen, surffaten ja uiskennellen.
 |
| Yksi tiikeriaitauksen asukeista |
 |
| Gorillaperheenpää |
 |
| Simpanssilapset kiipeilevät |
 |
| Silkkiapina ruokakupilla |
 |
| Silkkiapinat ovat pikkuruisia, ehkä oravan kokoisia |
 |
| Nelisormimangusteja levolla |
 |
| Yksi tarhan kolmesta norsusta, luultavasti Saba, joka on vanhin |
 |
| Hyljeshown starat |
 |
| Delfiinikin osaa kävellä |
 |
| Ilmaan heitetyt |
Kolmården, päivä 1, osa 1
Vietettiin pitkä viikonloppu Ruotsin puolella ja visiteerattiin Kolmårdenin eläinpuisto. Meitä oli kolmikko Kadotettuhetki ja eräs ystäväni, jonka idea koko visiitti oli. Hänen miehensäkin oli tarkoitus tulla, mutta hän oli tuplapuukannut itsensä toiseen paikkaan.
Meillä oli oma auto mukana. Laivassa yövyimme mennen tullen ja yhden yön vietimme Vildmarkshotelletissa eläinpuiston laitamilla. Näin saimme käydä puistossa kahtena päivänä. Näkemistä siellä kyllä oli. Tässä kuvia ensimmäiseltä päivältä. Kävimme melkein heti katsomassa petolintunäytöksen, jossa valtava huuhkaja ja kauniit haukat viuhahtelivat yleisön päiden ylitse. Kotieläinaitauksessa oli rapsutuksenkipeitä vuohia ja ylisöpöjä minipossunporsaita.
Meillä oli oma auto mukana. Laivassa yövyimme mennen tullen ja yhden yön vietimme Vildmarkshotelletissa eläinpuiston laitamilla. Näin saimme käydä puistossa kahtena päivänä. Näkemistä siellä kyllä oli. Tässä kuvia ensimmäiseltä päivältä. Kävimme melkein heti katsomassa petolintunäytöksen, jossa valtava huuhkaja ja kauniit haukat viuhahtelivat yleisön päiden ylitse. Kotieläinaitauksessa oli rapsutuksenkipeitä vuohia ja ylisöpöjä minipossunporsaita.
 |
| Dhol-vuorisuden pentuja |
 |
| Laiskoja kapybaroja |
 |
| Lumileopardien tarkkailupaikka |
 |
| Sähköauto kulki liian hitaasti |
 |
| Innokas pikku vuohilapsi |
 |
| Nanduja kouluttajan kanssa |
 |
| Huuhkaja lentää äänettömästi |
 |
| Afrikkalainen petolintu etelänkalkkunasarvekas |
 |
| Ritarihaukka |
 |
| Keltapäähaukka iskee viuhuvaan syöttiin |
 |
| Keltapäähaukka |
 |
| Ritarihaukka |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
