Musti katosi mustikkaan

Maanantaina mentiin mökille mustikkaan. Emmepä todellakaan arvanneet tulevamme sieltä takaisin vasta seuraavana päivänä, joten otimme evääksi vähän pizzaa, pari dominokeksiä ja pienen vesipullon.

Laittelin tupaa kuntoon - huomasin että pöytäliinan olisi tietysti voinut silittääkin, mutta ainakin pukuhuoneen uudet koukut mitattiin samalle korkeudelle.

Pihalla puskassa hyppeli jotain ja pelkäsin sen olevan käärme. Kaikkea muuta! Metsässä oli sankoin joukoin tällaisia söpöläisiä. Ja pienempiäkin!

Mustikoitakin oli vielä paikoin runsaasti ja saimme kipposemme täyteen.

Mutta sitten huomasimme, että toinen koira puuttuu. Ajattelimme sen lähteneen seuraamaan jotain jälkeä ja tulevan ihan pian takaisin. Sauna oli lämmin ja menimme kylpyyn ja uimaan. Koiraa ei näkynyt. Huutelimme sitä jatkuvasti ja kävimme ajelemassa mökkitietä edestakaisin, mutta ei rasahdustakaan. Miten voi koira hävitä kuin tuhka tuuleen? Laitoin lähellä asuvalle tädilleni viestin kadonneesta koirasta. Kello oli sen verran paljon ettei häneltä tullut vastausta.

Päivystimme koko yön vuorotellen ikkunassa odottaen karkulaista. Saimme nukuttua ehkä kolme tuntia.

Missä koira luuhaa?

  Aamulla lähdin ajamaan tunnin matkaa kotiin, koska piti saada aamupalaa ja tehtyä kissojen ja hiirten illalla väliin jääneet hoidot, ja ajattelimme yhdistää nuo kaksi. Mies jäi odottelemaan koiraa.

Kotona huomasin että puhelimeen oli soitettu. Ja huomasin sen olevan hiljaisella. Soitin miehelle ja sain kuulla, että koira oli tuotu takaisin. Se oli lähtenyt illalla seuraamaan jotain toisia marjastajia häntä heiluen ja he olivat ottaneet sen kiinni. Yöpaikaksi se oli saanut leikkimökin ja aamulla tarjoiltiin vielä ruokaakin. Koiran omistaja oli selvinnyt, koska tätini on talon keskeisen paikan takia kuulemma koiranetsijöiden kyttääjä ja koiramme kiinni ottajat olivat seudun irtokoirien pyydystäjiä.

Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta jatkossa kyllä koirien kaulapantaan ilmestyy puhelinnumero.

Sattuman kauppaa

Masentavan päivän päätteeksi mietin katsoisinko televisiosta sunnuntai-illan sarjat NDA - Salassapitosopimus sekä Silta vai jotain muuta. Mies on kaverinsa kanssa ulkona ja päätin sitten säästää sarjat hänen kanssa katsottavaksi, kun olemme yhdessä niitä aiemminkin seuranneet.

Telkkua tulee katsottua tosi vähän nykyään ja tuntui vaikealta asettua sen ääreen, mutta valinta osui sitten komediaan nimeltä Whatever Works. Ajattelin, että hassu filmi voisi vähän piristää.

Woody Allenin elokuvassa äreän fyysikkonero Borisin asuntoon ja elämään ujuttautuu naiivi ja yksinkertainen maalaistyttö Melody etelästä. Nero halveksuu ihmiskuntaa ja paasaa jatkuvasti ajatuksiaan jo vähän kyllästyneille kavereilleen. Kotoa karanneen, asuntoa vailla olevan tyttösen päästämisellä kahdeksi minuutiksi sisälle asuntoon on loppujen lopuksi aikamoinen vaikutus monen ihmisen elämään. En kerro enempää, jos on vielä elokuva näkemättä.

Sain pari päivää sitten loppuun Karin Fossumin kirjan Brott, joka käsittelee sattumalta vähän samaa aihetta. Pääosassa on yksin viihtyvä tahdoton tossukka, taidegalleriassa työskentelevä Alvar. Hän haluaa ajatella itseään hyvänä ihmisenä, ja kun galleriaan tulee huumeita käyttävä suorasukainen nuori tyttö, joka pyytää kupin kahvia, hän suostuu. Ei ehkä olisi pitänyt... mutten halua tästäkään kertoa paljastuksia.

***

Happened to bump into a film and a book both of which had the same theme: letting a stranger come into your life and transform it.

Terassi ja purje

Tämän blogin tuhannennen kirjoituksen aiheena saa kunnian olla terassin valmistuminen. Muutama ruuvi vielä puuttuu, mutta kaikki laudat ovat paikoillaan.

Kaikkein ylpeimpiä olemme tästä hienosta ja hiuksia harmaannuttaneesta muotoilusta sadevesikaivon ympärillä.

Aurinkovarjon sijaan ostin varjostimeksi pienen aurinkopurjeen.

Nyt vain viimeiset ruuvit kiinni ja kalustamaan!

***

The wooden patio project is finally complete, save a few screws. We are so proud of it! I bought a sun sail for some shadow.

Kyllä kannatti ostaa uusi porakone

Hienosti alkoi terassinrakennus uuden porakoneen avulla! Vanhasta akkuporakoneesta hyytyivät ne akut, ja niin hullusti maailma makaa, ettei uusia akkuja kannata ostaa, uusi kone on halvempi. Ostimme nyt sellaisen joka on johdon päässä, siitä eivät akut lopu ikinä vaikka miten ruuvaisimme ja poraisimme.

Sain lapsenkantorinkan myytyä vihdoin pois (eli siis raskin tehdä sen). Löysin yhdestä sen taskusta vaippoja. Snyft!

Tämä kortti löytyi muistoksi Fiskarsista

ja nämä vanhat leivokset löytyivät pakkasesta

***

We had to invest in a new drill because new batteries for the old one were ridiculously expensive. The patio project continues, small coffee breaks are needed now and then.

I found some old diapers in the pocket of a kid carrier that I sold away. Oh those memories !!

Tutustuminen saksikylään

Lapsonen piti viedä famolaan Länsi-Uudellemaalle ja Fiskarsin kylä oli siinä sopivasti lähistöllä. Miehelle koko maakunta on ihan mustaa aukkoa, joten retkellä oli myös yleissivistävä tehtävä.

Hämeenlinnan ohi ajaessani tuli yhtäkkiä mieleen ettemme ole koskaan nähneet Hämeen linnaakaan. Käänsin rohkeasti poistumisliittymään navigaattorin (ja junnun) vastustaessa tiukasti. Vähän rannassa sompailtuamme löysimme oikean kohdan ja kävimme linnanpuistossa jaloittelemassa. Siellä oli ollut juuri festarit viikonloppuna, joten maisemat eivät olleet kaikkein puhuttelevimmillaan. Linna on nyt kuitenkin nähty ainakin ulkoapäin, mistä kuva todisteena.

Fiskarsissa palloilimme jokirannassa ja kävin muutamassa pikkukaupassa. Lapsien iloksi torinlaidassa oli iso leikkipuisto. Sivuutin kaikki kalliit design-teepannut ja rautalankalampaat ja ostin kukkarolleni paremmin sopivan matkamuiston, postikortin.

Paluumatkalla ajoimme Valkeakosken kautta. Säädin navigaattorin tekemään välietapin Valkeakosken keskustassa. Jossain metsäpätkällä se sanoi yhtäkkiä "välietappi saavutettu" emmekä todellakaan käyneet keskustan kautta. Sen sijaan näimme ihania järvimaisemia ja istuimme vähän aikaa Sääksmäen sillan kupeessa rantakalliolla.

Lämmin ruoka jäi syömättä päivällä, joten ahmimme kotimatkalla aidot grillistä ostetut makkaraperunat maidon kera. Muistan aina lapsuudesta kun mummolamatkalta illalla kotiutuessamme ostimme Viremon grilliltä lörtsyt ja maitopurkit.

***

We visited Fiskars village today. There are lots of galleries, small handicraft shops and exhibitions. The famous Fiskars brand has its roots in there too.

On the way we stopped at Hämeenlinna castle, because none of us had seen it before. Maybe some day we'll see inside too.

Found a nice stopping place next to a bridge before driving the last kilometers home.